Biologisia rytmejä ja valoa tutkivien tahojen tärkeä tehtävä on perustella, miksi kellojen siirrosta tulisi luopua. Useimmat ihmiset ovat havainneet, että valo antaa meille välittömästi enemmän energiaa ja tekee meistä virkeämpiä. Nämä myönteiset vaikutukset liittyvät kirkkaan valon kykyyn aktivoida aivojen kiihottumisjärjestelmää.
"Valopulssin" saaminen iltapäivällä voi edistää pimeinä vuoden aikoina aktiivista vapaa-ajan toimintaa työn jälkeen, myös ulkona. Kevään ja kesän valoisina iltoina tämä etu saavutetaan luonnollisesti.
Valon tutkijat yrittävät selvittää mitä kehossamme tapahtuu vuoden pimeimpinä aikoina. Tästä näkökulmasta katsottuna meidän on pidettävä mielessä, että valo vaikuttaa herätysjärjestelmämme lisäksi myös vuorokausirytmin säätelyyn. Sirkadiaanirytmin eli vuorokausirytmin säätely on osa aivoprosessien hitaasti tapahtuvaa vaikutusta, jossa valolle altistuminen yhtenä päivänä vaikuttaa vuorokausirytmiin seuraavana päivänä.
Sirkadiaaninen säätely on perustavanlaatuista ja tärkeää, jotta voimme keskittyä työhön päivisin ja palautua yöllä. Jos vuorokausirytmi häiriintyy väsymme, meillä voi olla uniongelmia ja suorituskyky voi heikentyä. Normaalisti kevään ja kesän päivänvalon vaikutus pohjoismaisilla leveysasteilla varmistaa, että vuorokausijärjestelmämme toimii kunnolla.
Noin 80 prosenttia auringon vuotuisesta energiasta saavuttaa meidät maalis-elokuun aikana. Syyskuun ja helmikuun välisenä aikana määrä putoaa dramaattisesti vain 20 prosenttiin. Tämä johtaa lisääntyneeseen väsymykseen. Erityisesti ryhmät, jotka eivät vietä paljon aikaa päivänvalossa (<2 tuntia), raportoivat ongelmista. Riskiryhmiä ovat nuoret sekä erityisesti naiset ja vanhukset.
Päivänvalon puute vaikuttaa vuorokausirytmin säätelyyn ja 24 tunnin rytmi myöhästyy. Nukkumaanmenoaika viivästyy ja uniaika lyhenee. Työ ja koulu vaativat herätyskellojen käyttöä. Univaje, vuorokausirytmin häiriöt ja mielialan heikkeneminen ovat yleisiä. Lääkehoito on lisääntynyt huomattavasti ryhmissä, joissa päivänvalolle altistuminen on vähäistä.
Jotta voisimme edistää päivärytmiämme, tarvitsemme valoa aamuisin. On hyödyllistä tietää, että iltapäivän valo vaikuttaa vain vähän vireystilaan. Iltavalo pikemminkin kumoaa monien meistä tarpeen edistää aamuvirkistystä päivittäisessä elämässään. Tästä syystä normaaliaika on niin tärkeä meille pohjolan asukeille. Normaaliaika antaa meille syksyllä ja talvella ylimääräisen tunnin päivänvaloa aamuyön tunteina. Esimerkkinä mainittakoon, että jos ottaisimme kesäajan käyttöön Tukholmassa talvella, aurinko nousisi kello 09:00 jälkeen 70 peräkkäisenä päivänä. Kun taas normaaliaikaa noudatettaisiin, aurinko ei koskaan nousisi klo 09:00 jälkeen.
Mutta vaikka vakioaika olisikin oikea resepti terveydelle olisi päivänvalo joka tapauksessa niukkaa. Meidän olisi valaistava aamut keinotekoisesti. Aamuvalo herättää aivot, viestii niille yön päättymisestä ja vuorokausijärjestelmä on suuntautuu aamuvirkistykseen. Päivänvalossa tapahtuva kulkeminen töihin ja kouluun on erittäin tärkeää, samoin kuin mahdollisuudet istua ikkunan ääressä ja nauttia päivänvalon kirkkaudesta.
Niille, joilla ei ole pääsyä päivänvaloon, voidaan toteuttaa erilaisia järjestelyjä valaistuksen avulla. Vaihtoehtoina voi olla erikseen ohjattava lisävalaistus työpöydän luona, kirkas valo taukotiloissa ja kokoushuoneissa sekä ympäristön valaistuksen lisääminen työpaikalla. Lisääntynyt valaistusvoimakkuus aiheuttaa kuitenkin vaaran, jos suunnittelussa ei oteta huomioon häikäisyä, välkkymistä ja epämiellyttäviä kontrasteja. Valaistusratkaisujen on myös pystyttävä mukautumaan henkilöille, joilla on erityistarpeita esimerkiksi ikääntymisen tai valoherkkyyden vuoksi. Tarkkoja suosituksia on ehkä liian aikaista antaa, mutta tulevat suositukset ovat hyödyllisiä, ja niissä siirrytään käyttämään biologisesti suuntautuneempia mittareita, kuten melanopista luksia tai vuorokausivoimakkuutta.